Muutin Helsinkiin marraskuussa 2017. Olin rakastunut kaupunkiin. Luonnon- ja ihmisläheinen paikka, jossa on runsaasti historiaa, kulttuuria ja paikan tuntua. Nyt luottamukseni kaupunkiin on koetuksella.
Kuntavaalien lähestyessä ja pitkän vaikuttamistyön jälkeen Meri-Rastilan metsät säästyivät (HS 21.10.). Mutta onko vaalikauden ulkopuolella kaupunkilaisten ja luonnon äänellä väliä vain oikeussaleissa?
On huolestuttavaa, että monet kaupungin viime vuosien päätökset ovatkin osoittautuneet lainvastaisiksi. Esimerkiksi Kruunuvuorenrannan korttelit, Pajamäen asemakaava, Östersundomin yleiskaava, Stansvikinkallion asemakaava, yleiskaava 2016 ja Vartiosaaren osayleiskaava. Seuranta- ja valvontavastuu on ulkoistettu kaupunkilaisille sekä yhdistyksille, jotka useimmiten toimivat siinä korvauksetta.
Demokratia ja kunnioitus luontoa kohtaan puuttuvat. Helsingissä esiintyy paljon Sherry Arnsteinin kuvittamaa, ei-osallistuvaa ”manipulaatiota ja terapiaa”. Kaupunki pitää ehdotuksiaan parhaina, ja osallistumisen tavoitteena on, David Wilcoxin sanoissa, ”parantaa tai kouluttaa osallistujia”.
Vanhentuneilla asemakaavoilla, poikkeamilla ja valtuuston hyväksymän yleiskaavan 2016 siunauksella pyritään rakentamaan kaupunkilaisille ja luonnolle tärkeisiin viheralueisiin sekä kulttuuriympäristöihin.
Rakennetaan mahdollisesti vielä Lapinlahden sairaalapuistoon, Kumpulan Kallioon sekä Keskuspuistoon. Kaupunki haluaa lisäksi rakentaa Vallisaareen, Kuninkaansaareen, Malmin lentokenttään, Stansvikinkallioon ja Kallahden metsäalueisiin.
Miksi luonto ja kaupunkilaisten näkemykset eivät ole tervetulleita Helsingissä?
Helsinkiläisillä on jo Suomen pisimmät matkat virkistyskäyttöön soveltuville viheralueille (SYKE 2018). Luontosaavutettavuudessa ja -esteettömyydessä pitää ottaa paremmin huomioon eri ihmisten tarpeet ja liikkumismahdollisuudet.
Helsinki väittää, että kaupunkisuunnittelussa viheralueita ei ole unohdettu (HS 26.6.). Mutta onko kestävää, että viheralueiden pinta-ala huomattavasti vähenee, kun samalla niihin kohdistuva virkistyspaine kasvaa?
Tiedetään, että viheralueiden pinta-alan vähentämisellä ja pirstoutumisella on kielteisiä vaikutuksia biodiversiteettiin sekä ihmisten luontokokemuksiin. Samalla kaupunkiluonnollakin on tärkeää roolia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä sekä sopeutumisessa ja biodiversiteetin ylläpitämisessä.
Kaupunkiluonnon tärkeys korostuu lämpenevässä ja sateisemmassa Helsingissä.
Viheralueet voivat lieventää kaupunkien lämpösaarekevaikusta sekä tehokkaasti imeä ja palautta vettä sen luonnolliseen kiertokulkuun.
Kaupungin tulisi huomioida paremmin lain vaatimuksia, muun muassa kaupunkilaisten oikeuksia osallistua ja vaikuttaa sekä vastuuta luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä.
Jack Raisanen
ympäristösuunnittelija
Helsinki
Kirjoitus julkaistiin lyhennetyssä muodossa 5.12.2020 Helsingin Uutisissa.
