Niilo Toivonen avasi tärkeän keskustelun siitä, miten Helsinki on varautunut ilmastonmuutoksen vaikutuksiin (HS Mielipide 23.7.). Liian heikosti, vastaan ympäristöasiantuntijana ja ilmastonmuutosta pitkään opiskelleena.

Ilmastonmuutoksen seurauksena Helsinki lämpenee, muuttuu sateisemmaksi ja kokee korkeampia meritulvia. Helsingin ja Espoon rannikko on jo yksi Suomen 22 merkittävästä tulvariskialueesta, ja tulevaisuudessa riskit kasvavat. Meritulvien lisäksi tulisi huomioida myös sateiden ja sulamisvesien aiheuttamia tulvariskejä.

Kaupungin viheralueet imevät ja palauttavat tehokkaasti vettä sen luonnolliseen kiertokulkuun. Puut ja muu kasvillisuus lieventävät myös kaupungin lämpösaarekevaikutusta – eli tekevät kuumat kesät siedettävimmiksi. Helsingissä sallitaan kuitenkin rakentamista viheralueisiin, jolloin menetetään luonnolliset veden ja kuumuuden hallinnan keinot.

Helsingin ympäristökeskuksen vuonna 2012 julkaiseman teoksen mukaan ”lämpötilan alueellinen vaihtelu voi olla jopa 9 astetta kantakaupungin ja avoimempien alueiden välillä”. Siitä huolimatta uudet asuinalueet ovat hyvin tiiviitä ja täynnä kovia pintoja, jolloin kuumuus on pahempi ja hulevesien imetys huonompi.

Helsingin uusi asuinalue Kruunuvuorenranta – josta äsken muutin ja jossa Toivonen asuu – on tästä hyvä esimerkki. Kerrostalot ovat korkeita ja rakennettu lähekkäin. Kaupunki haluaa myös kaataa Stansvikinkalliosta laajan metsäalueen lisärakentamisen tieltä. Helsinki perustelee tiiviyttä ympäristöystävällisillä liikenneyhteyksillä, mutta kestävyys kaupungissa vaatii monien muidenkin seikkojen huomiointia.

On tärkeä muistaa sekin, että ilmastonmuutoksen vaikutukset kohtelevat asukkaita epätasa-arvoisesti. Uudella asuinalueellani Munkkiniemessä on paljon puistoja, ja takapihallamme on komeita puita. Kadut ovat nyt tyhjiä autoista, sillä monella on kesämökki, johon päästä kaupunkia pakoon. Niin myös ympäristöoikeudenmukaisuutta tulisi huomioida Helsingissä selvästi paremmin.

Jack H. Raisanen
konsultti ja ympäristösuunnittelija (amk),
ilmakehätieteiden maisteriopiskelija
Munkkiniemi, Helsinki

Kirjoitus julkaistiin 24.7.2023 Helsingin Sanomissa.